Joskus harvoin käy niin että testosteronin täyteinen mies yllättää sisäisten vaistojensa löytymisen esimerkiksi kaupassa, kun kassajonossa ohitse yrittää puskea hyökkäävästi käyttäytyviä naapurimaan kansalaisia.
Testosteroni olento repäisee tiensä ulos maailmaan ja mörisee syvällä rintaäänellä painokelvottomia sanoja.
Tämä synnyttää pienen reaktion, tapahtumien sarjan joka kulkee samanlaisella kaavalla aina samankaltaisissa uhkaavissa tilanteissa.
Asioita jotka jäävät rekisteröimättä arkiseen tietoisuuteen, alitajuntaisia tapoja.
Ilmassa on niin paljon adrenaliinia ja miesenergiaa että läheinen feromonilla kyllästetty ihminen alkaa sulaa, ja herätä horroksestaan.
Naisen sisäiset vaistot; tarve rauhoitella, pehmeä mutta korkea sointinen ääni ja haurautta korostavat eleet, synnyttävät suojeluvaistoja miehessä.
Naisen ääni, joka yleensä muistuttaa pikkulapsen ääntä korkeudellaan, on tarkoitettu juuri siihen. Hiljaiseksi suojahuudoksi jota vain harva luonnollinen ja tervehenkinen mies pystyy vastustamaan.
Nainen, joka yleensä jää fyysisiltä ominaisuuksiltaan kakkoseksi miehelle, selviytyy luonnon armottomista tilanteista käyttämällä yksinkertaisen törkeästi hyväkseen miehen fyysisyyttä ja voimaa, omien puutteidensa ovelalla alleviivaamisella.
Tämän satumaisen naisolennon tyyni olemus samalla tyynnyttää testosteronia uhkuvan monsterin joka on hypännyt päivänvaloon,
tietoisuuteen.
Kaupassa kassajonossa joku yhteiskuntakelvoton sielu latelee herjoja.
Sitä ei kunnon mies siedä.
Perinteisestä suomalaisesta hyssyttely mentaliteetista poiketen mies avaa suunsa piittaamatta siitä, että viereisen jonon kunnon kansalaiset kavahtavat tätä agressiiviselta vaikuttavaa käytöstä.
Nykysuomalaisen yhteiskunnan halveksimaa tunteiden ilmaisua julkisella paikalla.
Yhteiskunnassamme on tullut perinteeksi väistää kaikenlaiset tilanteet joissa täytyisi suureen ääneen osoittaa mieltään, siinä pelossa mitä naapuri saattaa ajatella. Herätämmekö pahennusta ulkopuolisissa? Ei tarvitse kuin hetken aikaa seurata suomen ulkopolitiikkaa huomatakseen tämän ilmiön.
Sama mentaliteetti on siirtynyt yksittäisiin ihmisiin.
Alkukantaisten vaistojen jatkuvat piilottelu aiheuttaa yksilöissä turhautuneisuutta, paineita ja stressiä, jotka johtavat erinäisiin lieveilmiöihin.
Miksi tyytyä olemaan kynnysmatto, oman henkisyytensä ja hyvinvoinnin kustannuksella?
Naapuri ei ehkä ainakaan ajattele meistä pahaa. Ehkä.
Tekisi mieleni kertoa monta esimerkkiä suvustamme, jossa tätä kulissikäyttäytymistä ilmenee voimakkaasti.
Olen ollut aina itseilmaisun suhteessa kapinallinen.
Äitini on hävennyt silmiä päästään useammin kuin kahdesti, minun esittäessäni kuuluvia vastalauseita hyvänä pidettyjen käytöstapanormien ulkopuolelta.
Tätä ihmisen luonnollisten vaistojen toteuttamista on kutsuttu lähipiirissäni ylisuureksi egoksi, erikoisuuden tavoitteluksi tai vain huonoksi käytökseksi. Omasta mielestäni olen hyvin tahdikas ihminen tiettyyn rajaan saakka.
En myöskään koe egoni olevan sen suurempi kuin muillakaan.
Tunteiden piilottaminen ei silti kuulu tapoihini enää. Ei hyvässä eikä pahassa.
Olen kasvanut siitä pois aikuistumisen myötä.
Arkinen tilanne, hieman ärjyntää. Tilanne ohi.
kumpikin kokee toteuttaneensa tarkoitustaan.
Olla oikeutta ja tasa-arvoa puolustava ihmiseläin.
Suojanneensa toisiaan uhkaavassa tilanteessa, puolustaneensa identiteettiään.
Vaikka ei naisen tarvinnut mitään tehdä,
naisella oli puolellaan luonnollinen, fyysisesti ja henkisesti tasapainoinen mies.
